Tämä on vieläkin varsin usein asiakkaan aloitus, kun tapaamme. Organisaatioissa siis tiedostetaan kyllä liikkuvan kuvan merkitys kerronnan välineenä eri kanavissa, mutta sen jälkeen tuntuu helposti lyövän tyhjää. Mitä videoita? Kenelle? Mihin tarkoitukseen? Mitä hyötyä niistä on?
Parhaimmillaan lyhyen keskustelun jälkeen pääsemme yhdessä oivaltamaan, että organisaatio oikeastaan tarvitsee ihan alkuun liikkuvan kuvan strategian, tai vähintään jonkinlaisen laajemman videokonseptin ohjaamaan tekemistä.
“Meille asiakkaille on älyttömän tärkeää, että meillä on kunnon videostrategia, joka näyttää meille suunnan ja tavoitteet erilaisille ja erityyppisille videoille, jotka ova tänä päivänä sitä tärkeintä markkinointiviestinnän sisältöä.”
– Päivi Talonen, CMO, Raute
Liikkuvan kuvan strategia rakennetaan yleensä brändi-, viestintä- ja/tai markkinointistrategian kautta. Se pureskelee tavoitteet ja esittää niiden toteutumismallin liikkuvan kuvan näkökulmasta. Siis käytännössä luodaan malli, joka ohjaa liikkuvan kuvan tuotantoa ennalta määriteltyjen tavoitteiden kautta. Mitä videosisältöä tuotetaan? Miten ja mihin? Jos kattotason muut strategiat ovat vajavaiset tai keskeneräiset, voidaan tämä strategiatyö liittää niihin tai toteuttaa erikseen – kevyemmin tai järeämmin. Yksi hyvä kohta toteuttaa liikkuvan kuvan strategia on sivustouudistus. Sivustoa määritellessä joudutaan yleensä määrittelemään samat asiat. Nyt vain lisätään niihin liikkuvan kuvan taso mukaan.
Teoriassa ei tarvitsekaan, vaan usein perstuntumaltakin syntyy paljon ihan hyvää. Mutta käytännössä liikkuvan kuvan strategia pääsääntöisesti järkevöittää tekemistä niin paljon, että sen tekeminen kannattaa. Videotuotantoihin liittyy nimittäin muutamia muuttujia, joiden keskinäisessä pyörittelyssä pitkäjänteisyydestä on iloa.
Videot eivät synny itsestään. Ei edes se kepeinkään kännykkävideo. Aika on joka organisaatiossa arvokas resurssi, joka kannattaa käyttää oikein. Ja kun tehdään jotain vähänkin isompaa tuotantoa tai tarvitaan kuviin tuotantolaitoksia, kumppaniorganisaatioita tai tiettyjä henkilöitä, järjestelyihinkin menee aikaa. Tämä kannattaa huomioida ennalta, jotta relevanttia sisältöä saadaan ulos oikeaan aikaan.
Yleensä, kun asiaa hetki yhdessä pohditaan, huomataan, että videoita pitäisi oikeastaan tuottaa aika monenlaisia ja moneen tarkoitukseen – yhteensä siis paljon. Ei kannata jättää sattuman varaan, kuinka paljon ja mitä videoita kasaan kulloinkin saadaan. Videokonseptin kautta voidaan paitsi määritellä prioriteettejä videoille, löytää tapoja yhdistää eri tarpeisiin tehtäviä tuotantoja. Saadaan siis samalla rahalla enemmän aikaan.
Tekeminen maksaa aina. Yksittäisenä tuotantona video ei välttämättä paljoa kustanna, mutta kun halutaan oikeasti käyttää liikkuvaa kuvaa kerronnan välineenä, pienistä puroista saattaa koostua jo melko merkittäviä virtoja. Suunnataan siis rahalliset panokset järkevimmällä mahdollisella tavalla.
Laatu syntyy panostuksesta. Kaikkiin videotuotantoihin ei kannata ladata samaa panosta. Videokonseptissa määritellään tuotannon tasot videolla viestittäville asioille – ja jälleen tehdään asiat järkevimmällä mahdollisimmalla tavalla.
Vielä joitain vuosia sitten oli varsin tyypillistä, että organisaatioissa laadittiin digistrategioita. Luotiin suuntaviivat sille, miten liiketoiminta-, markkinointi- ja viestintästrategiat toteutuvat digitaalisessa ympäristössä. Nykyisin erilliset digistrategiat ovat miltei kadonneet. Digitaalisesta tekemisestä on tullut niin kiinteä osa kaikkea ydintekemistä ja kaikilla osa-alueilla, että sitä on usein jopa haitallista eriyttää muusta. Liikkuvan kuvan kannalta samaan on vielä matkaa, mutta “pitäis saada jotain videoita nettiin” on sekin jo merkki, että ollaan oikealla polulla.
Olen tarinankertoja. Arvostan liikkuvaa kuvaa kerronnan välineenä ja taidemuotona. Aina joskus joku näkee ristiriitaisena sen, että jaksan paasata myös videostrategioiden merkityksestä. Eikö tuollainen laskelmoiva strateginen ajattelu ole juuri ristiriidassa luovan tarinankerronnan kanssa? Mielestäni ei lainkaan, päin vastoin. Strateginen pohjahan pikemminkin antaa tehtäville liikkuvan kuvan tuotannoille arvoa. Kun hommat tehdään suunnitelmallisesti, niiden merkityksellisyys kasvaa. Tehdään sen sijaan, että esitettäisiin tekemistä. Lisäksi, paraskaan filmi ei kerro koko tarinaa vaan vain yhden kulman siitä. Strategian avulla päästään kertomaan isompaa tarinaa pala palalta.